Muusikko Lauri Wuolio lähestyi viestillä ja kertoi, että hänellä on tapana pitää unipäiväkirjaa. Edellisyönä nähdyssä unessa tapahtui kuulemma seuraavaa:
Unessa juttelin Leevi Lehdon kanssa. Karri Kokko oli julkaissut Varjofinlandian uudelleen, mutta uusi painos muistutti enemmän kiiltävää aikakauslehteä kuin runoteosta. Lehden sivut olivat täynnä uutta materiaalia, Karri oli nimittäin rahoittanut uuden painoksen myymällä siihen valtavan määrän mainoksia. Mainosten ja runouden välinen suhde oli kuitenkin hämärtynyt. Mitä enemmän mainoksia luki, sitä enemmän nekin alkoivat tuntua osalta Varjofinlandiaa.
Leevi vaikutti innostuneelta (ja yllättävän hyvävointiselta ollakseen vainaa). Hämmästelin mielessäni että hän olikin elossa, mutta en sanonut mitään ääneen. Ehkä kuolema olikin ollut Leevin performanssi. Ehkä siihen piiloutui runo, jota en ymmärtänyt. Leevi nyt vain oli sellainen. Annoin asian olla, koska en halunnut vaikuttaa epäkohteliaalta.
”Miten sulla on tapana lukea Varjofinlandiaa?” Leevi uteli silmät loistaen. Selailin teoksen uutta laitosta käsissäni. Tunsin sen sisällön unessa hyvin.
”Yleensä aloitan sisällysluettelosta”, selitin. ”Sitten alan selailemaan kunnes tunnistan jonkun henkilön ja jatkan siitä.”
Leevi sanoi sen sopivan erittäin hyvin teoksen luonteeseen. Ihmiset kuulemma lukivat sitä väärin, lineaarisesti, vaikka todellisuudessa teos, kuten kaikki muukin, tapahtui epälineaarisesti.
Sitten uni loppui.
Lauri Wuolio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti